Loppuvuodesta kirjoitin, kuinka yllättävä muutos, johon ei itse aina voi vaikuttaa, voi mullistaa elämän ja työuran.

Mainitsin myös plan B:stä ja sen puutteesta ja siitä, mihin hakemuskierteeseen tuo voi johtaa.

Toinen hankalampi ja työläämpi vaihtoehto on se, että lähetetään avoimia hakemuksia yrityksiin tai haetaan yleisillä työnhakusivuilla oleviin työpaikkoihin. Noissa on toki oikeitakin hakuja, mutta joskus vain ilmoituksia mainosmielessä. Avointa työpaikkaa ei välttämättä ole edes olemassa. Hakija voi siis joutua tilanteeseen, jossa edes kymmenet tai sadat hakemukset eivät tuota tulosta.

Miten tuon voi välttää?

Kerroin tilanteesta, jossa rekrytoijan kanssa keskustelu voi auttaa tulevaisuudessa työllistymistä. Entä jos tuota yhteyttä ei ole ollut, onko peli menetetty?

En sanoisi, että on, mutta muutoksen tekeminen ja uuden työn löytäminen kriisitilanteessa voi olla todella vaikeaa. Varsinkin, kun mielessä on muutkin asiat kuten toimeentulon varmistaminen viimeisen palkkapäivän jälkeen. Asiat pitkittyvät helposti ja hetken päästä aktiivinenkin työnhakija saattaa huomata sen, että aikaa työttömyyden alkamisesta on mennyt useampi vuosi ja hakemuksia on tullut lähetettyä satoja.

Sama CV joka paikkaan?

Itse olen usein miettinyt, kuinka ihminen löytää ne sadat paikat, joihin oma osaaminen sopii hyvin ja työpaikan saaminen olisi oikeasti mahdollista? Toisaalta: miten hakemuksien tekemiseen ja kirjoittamiseen löytää ajan vaikka töitä ei tekisikään? Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi 300 hakemuksen kirjoittamiseen – ainakin minulta – menisi aikaa vähintään 300 päivää. Miksi näin? Eikö saman hakemuksen voi lähettää jokaiseen paikkaan? Toki voi, mutta jos haluaa menestyä kilpailussa ja saada työpaikan, kannattaa hakemukseen ja taustatyöhön käyttää aikaa ja nähdä vaivaa. Pitää analysoida, mitä ominaisuuksia itsellä on ja verrata niitä hakemuksessa esitettyihin tietoihin. Samalla pitää myös miettiä yritystä, mitä se tekee, kuinka siihen voi tuoda omaa osaamistaan ja miten se osaaminen on saavutettu.

Jos töitä ei löydy kovasta yrityksestä huolimatta?

Entä jos hyvistä hakemuksista huolimatta töitä ei löydy ja aikaa työttömänä kuluu? Tuolloin ensiarvoisen tärkeäksi muodostuu ammattitaidon ylläpitäminen sekä sen esille tuominen hakemuksessa ja omassa CV:ssä. ICT-alalla, jonka rekrytointeja teemme, ei esimerkiksi parin vuoden takainen tekninen tieto on suurelta osin vanhentunutta. Toki se tuo ymmärrystä teknologiasta ja siitä, mistä maailma on tähän hetkeen päätynyt. Se on siis relevanttia tietoa, mutta vain jos sitä on päivittänyt uudella tiedolla.

Yrittäjäksi?

Olin Lahden MM hiihtojen aikaan Suomi100 forumissa, ja siellä keskusteltiin mm. yrittämisestä. Olisiko yrittäjyydestä työmarkkinoiden haasteiden selättäjäksi. Keskusteluun toi näkemyksiään Suomen Yrittäjät ja ammattiliittojen edustaja muiden panelistien kanssa.

Selkeää vastausta tuokaan keskustelu ei aiheeseen tuonut. Rekrytoijan näkökulmasta ainakin yksi hyvä asia yrittäjyydestä on, varsinkin silloin jos työttömyys palkkatyöstä on koettanut yllättäen.

Vaikka siis palkkatyö olisi tavoitteena, varsinkin pitkäaikaistyötön, voisi miettiä yrittäjyyttä – freelancer, toimintaa oman ammattitaidon ylläpitämisen välineenä. Ei ammattitaitoinen rekrytoija tuota kavahda, päinvastoin. Se on ainakin varmaa, ettei rekrytoija näe tai oikeastaan ei edes kiinnosta, kuinka monta hakemusta hakija on lähettänyt. Mutta se kiinnostaa, mitä hakija on tehnyt ammattitaitonsa kehittämisen eteen joko töissä tai työttömänä ollessaan.

Jos hakijan osaaminen kohtaa yrityksen tarpeen, ollaan lähellä tilannetta, että voidaan sanoa; ”you are hired”